原名:Elegioja by V. A. Koskenniemi 出版时间:
1918
作品摘录:西斯塔安，
on vuotehemme alla saman maan。
Ja tuhat kertaa tuhat vuotta kun
on mennyt yli tomun sun ja mun，
niin ehkä kaaoksessa kaikkeuden
niist\’ yhtyy toisehensa hiukkanen。
Sen hetken eessä, saavuttamaton,
vuostuhannet vain harhan unta on。
Niin mitä kosmos yhteen vienyt ei,
森、凯瓦图尼、埃卡卡奥斯维。
UNOHDETTU SOIHTU
Se loimus vielä yksin yössä, kun
jo kaikki toiset oli sammutettu，
ja juhla leikittynä loppuhun。
Se oli yksin yöhön unohdettu。
Sen ikkunastani ma nähdä voin，
sen liekki näkyi vielä vuoteeseni。
Kun Heräsin ma koitthessa koin,
sen sammuvana kohtas katsehini。
Niin oli koko yön se loimunnut
ja hiiltyi aamun nousten hiljallensa，
Niin oli taistelunsa taistellut
yön helmass\’ yksinänsä, hehkuinensa。
- Sa yksinäinen loimu kesken yön，sa yksinäinen liekki unohdettu，a
资源下载
VIP免费升级VIP
